Sairastelua. Taas vaihteeksi. Ja kas kummaa, siinä kiristyy pinna jos toinenkin. Onneksi Miehen kanssa jaksetaan nauraa. Se kertoo minusta jo paljon, että yhdessä nauraminen on lisääntynyt.
Raskauden loppuvaiheen myötä on mieli ailahteleva ja kiukkuinen, pitää muistaa mistä kiukkuisuus johtuu, eikä kaataa tätä Miehen ja Pojan päälle. Se tosin on välillä vaikeaa, etenkin kun Poika on kotona sairastamassa. Huomaan, että minä todella tarvitsen päivän itselleni että jaksan niin fyysisesti kuin henkisestikin. Toisaalta tuntuu pahalta, mutta se on kuitenkin Pojan ja Vauvan parhaaksi.
Sen verran olen palannut syksyn tunnelmiin, että pyysin neuvolalääkäriltä vielä kerran lähetteen HIV-testiin. Hän oli sitä mieltä, että sen löytyminen on hyvin epätodennäköistä (kuten minäkin), mutta kirjoitti lähetteen HIV-testin lisäksi myös hepatiittitesteihin. Hänenkin mielestään tässä asiassa on kuitenkin niin tärkeää saada mielenrauha, ettei kyseenalaistanut pyyntöäni.
