Hormonihuurut. Katkonaiset yöt. Muuttunut vartalo. Ylimääräiset kilot. Roikkuva vatsanahka. Syksyn jäljiltä murjottu, hiukkasen kohoamaan päässyt, itsetuntoni naisena on taas pudonnut rytisten nollaan.
Tajuan miettiväni edelleen ja yhä enemmän viime syksyn tapahtumia. Arki on luiskauttanut meidät takaisin pahoille tavoillemme koneidemme ääreen, enkä suoraan sanottuna juuri nyt muuta jaksakaan. Tunnustelen jatkuvasti omaa mielialaani, kuulostelen Miestä. "Huomaan" asioita, joita ei ole olemassakaan, ihan kuten aikaisemminkin. Nyt tiedän kehittäväni draamaa ihan itsekseni, mutta silti ajatukset pyörivät ympyrää, enkä pääse niistä irti.
Taitaa olla kohta aika palata psykon luokse.
2 kommenttia:
Voi kurja :( Iso halaus ja lämpöisiä ajatuksia!! Toivottavasti mörkö nujertuu ja häippää elämästänne, toivon sitä sydämestäni.
-Tuula
Totesinpa tuossa, että sanaisen arkun avaaminen auttaa. <3
Lähetä kommentti