18

Tein Beckin masennustestin. Jos pistemäärä on 17 tai enemmän, suositellaan yhteydenottoa lääkäriin. Oma pistemääräni oli 18. Tein testin eilen, eli todella kurjana päivänä, aika kurjana hetkenäkin vielä. Mietinkin, että muuttuisikohan tulos, jos tekisin sen tänään uudelleen, kun on vähän parempi päivä? En kuitenkaan aio sitä uusia, olkoot mitä on. Otan testin puheeksi maanantaina psykolla.

Onneksi pääsen suoraan samalle psykolle kuin aikaisemminkin, ettei tarvitse aloittaa kaikkea alusta. En tiedä jaksaisinko sitä nyt... Jälleen on vaihe, että kaikki ylimääräinen vaatii suurta ponnistusta, eli imuri jää kaappiin ja pyykit viikaamatta. Kauppaan itseni sain ja oli jopa mukava käydä! Ja minä, joka inhoan ajamista, totesin talliin ajaessani, että ratinpyörittelyhän on oikeastaan mukavaa. Tosin huomaan joskus havahtuvani ajatuksistani yhtäkkiä ratissa, silloin iskee pelko takapenkkiläisten puolesta, että onkohan minun viisasta ajaa... Toisaalta minun on pakko, sillä Miehellä ei ole korttia.

 

Kotimatkalla kaupasta mietin myös sitä, että lapset ovat sekä siunaus että kirous tällä hetkellä. Heidän kanssaan on pakko nousta sängystä aamulla. On pakko laittaa ruokaa ja syödä itsekin, jotta pienempi saisi maitoa. Heidän takiaan on pakko toimia. Toisaalta, heidän takiaan en saa nukkua öitäni ja olen väsynyt, Pieni Mies saa pääni harmaantumaan rajojensa hakemisellaan, Takiainen jatkuvalla huoltotarpeellaan. Olisinko tässä jamassa ilman heitä? Onko tämä synnytyksen jälkeistä masennusta, jota ei siis olisi ilman lapsia?

Lapseni ovat kaikkeni, heistä en luopuisi mistään hinnasta. He ovat tähän täysin syyttömiä, vaikka osaltaan vaikeuttavatkin tilannetta. Ilman heitä en varmaan olisi näinkään hyvin jaksanut kulunutta vuotta.