Nyt on otettu takapakkia. Lähinnä minun päässäni. Jostain syystä ahdistus on palannut ja sitä myöten myös itkuisuus, mielipaha ja epäilykset. Psykologi sanoi, että jossain vaiheessa ihan varmasti asia palaa pintaan, joten olen ehtinyt jo odotella koska se tapahtuu. Ja se on tapahtunut nyt.
Miestä en ole vielä asialla "kiusannut", mutta täytyy varmaan ottaa puheeksi, sillä olen selkeästi alkanut taas oirehtia ja hänkin on huomannut. Itse vain en tajunnut, että mikä ahdistuksen aiheuttaa, ennen kuin nyt.
Kas kummaa ajoitusta, Mies on tänään pitkää iltaa töissä ja huomenna pitäisi minunkin jaksaa töihin. Onneksi on vain kolme päivää.
3 kommenttia:
Moi!
Varmasti nuo takapakit kuuluu asiaan, joten ei syytä huoleen. Toivottavasti pystyt asiasta miehesi kanssa juttelemaan, se toivottavasti helpottaa myös omaa oloasi.
Tsemppiä sekä arkeen että työhön!
t. Kati
Syyllisyyttää ei kannata takapakista kokea, kuuluu käsittelyprosessiin, kuten psykologikin sanoi. Tuollaista asiaa ei ihan heti käsitellä kokonaisuudessaan ja vaikuttaa taatusti pitkään. Epäilemättä myös raskaus vaikuttaa mielialoihin. Olette kuitenkin edelleen matkalla parempaan suuntaan, vaikka notkahduksia tuleekin.
Tsemppiä ja voimia!
*halaus*
En minä syyllisty takapakista, ärsyynnyn vain. :D Sanoin asiasta Miehellekin. Mitään vastausta en odottanut tai edes halunnut, pääasia on että hän tietää mistä alakulo johtuu.
Töissä on kivaa, mutta krempat kyllä vievät osan ilosta. Onneksi ei ole enää kuin huominen, kroppa ei enempää kestä. :(
Lähetä kommentti