Epätietoisuuden kirous

Lääkäri ei tiennyt mitä tämä on. Sanoi, että ei näytä tyypilliseltä ajatellen sitä mitä minä mietin, mutta se ei kuitenkaan ole poissuljettua. Oireet alkavat vähän helpottaa, saa nähdä meneekö kokonaan ohi ennen kuin ehdin erikoislääkärille asti.

Mieskin tietää nyt epäilystäni. Mitään kummempaa kommenttia en ole asiasta saanut. Uskon, että hän kertoisi kyllä, jos kerrottavaa olisi.

Mielessä taas...

Mulla on epämääräisiä oireita. Kuukelsin vähän (Juu, kannattaa. Not.) ja tämä saattaa olla seurausta joko puolentoista vuoden takaa, tai sitten jotain uutta. Varasin ajan lääkäriin, ajattelin että selvitellään ensin mitä tämä on, ennen kuin alan hysterisoida.

Vituttaa jos tämä on sitä mitä epäilen.

Psykon mielipide

Psyko oli sitä mieltä, että tämä ei ole masennusta. Se olisi suuri helpotus! Väsymys ja oman ajan puute on todennäköisemmät syyt ja noihin onkin helpompi puuttua kuin masennukseen. Nähtäväksi jää, kuinka asiaan sitten puututaan...

Kommentoinnin testaus

Toivoisin, että jokainen, joka tämän lukee kokeilee kommentoinnin toimivuutta. Jos kommentointi ei toimi, laitatko minulle sähköpostilla tiedon asiasta (ensimmainen.kivi@gmail.com).

18

Tein Beckin masennustestin. Jos pistemäärä on 17 tai enemmän, suositellaan yhteydenottoa lääkäriin. Oma pistemääräni oli 18. Tein testin eilen, eli todella kurjana päivänä, aika kurjana hetkenäkin vielä. Mietinkin, että muuttuisikohan tulos, jos tekisin sen tänään uudelleen, kun on vähän parempi päivä? En kuitenkaan aio sitä uusia, olkoot mitä on. Otan testin puheeksi maanantaina psykolla.

Onneksi pääsen suoraan samalle psykolle kuin aikaisemminkin, ettei tarvitse aloittaa kaikkea alusta. En tiedä jaksaisinko sitä nyt... Jälleen on vaihe, että kaikki ylimääräinen vaatii suurta ponnistusta, eli imuri jää kaappiin ja pyykit viikaamatta. Kauppaan itseni sain ja oli jopa mukava käydä! Ja minä, joka inhoan ajamista, totesin talliin ajaessani, että ratinpyörittelyhän on oikeastaan mukavaa. Tosin huomaan joskus havahtuvani ajatuksistani yhtäkkiä ratissa, silloin iskee pelko takapenkkiläisten puolesta, että onkohan minun viisasta ajaa... Toisaalta minun on pakko, sillä Miehellä ei ole korttia.

 

Kotimatkalla kaupasta mietin myös sitä, että lapset ovat sekä siunaus että kirous tällä hetkellä. Heidän kanssaan on pakko nousta sängystä aamulla. On pakko laittaa ruokaa ja syödä itsekin, jotta pienempi saisi maitoa. Heidän takiaan on pakko toimia. Toisaalta, heidän takiaan en saa nukkua öitäni ja olen väsynyt, Pieni Mies saa pääni harmaantumaan rajojensa hakemisellaan, Takiainen jatkuvalla huoltotarpeellaan. Olisinko tässä jamassa ilman heitä? Onko tämä synnytyksen jälkeistä masennusta, jota ei siis olisi ilman lapsia?

Lapseni ovat kaikkeni, heistä en luopuisi mistään hinnasta. He ovat tähän täysin syyttömiä, vaikka osaltaan vaikeuttavatkin tilannetta. Ilman heitä en varmaan olisi näinkään hyvin jaksanut kulunutta vuotta.

Miljoona pientä palasta

Päässäni on muurahaispesä ja sydämessä möykky. Varasin ajan neuvolapsykologille, sillä tarvitsen apua selvittämään kaikki palat päässäni.

Välillä voin loistavasti, välillä taas putoan ja hajoan. En ole koskaan pitänyt vuoristoradoista.

Arkku auki!

Puhun paljon. Ne harvat lukijat, jotka minut tuntevat, tietävät. Osaan puhua myös vaikeista asioista tarpeen tullen. Mutta miksi on niin vaikeata avata suunsa Miehelle?

Tein sen silti ja hyvä niin. Ei siihen montaa lausetta tarvittu, mutta nyt on moni mutka oiottu. Sanottakoon, että minä en ole talouden ainoa lepoa kaipaava. Kaikki on kuitenkin tallella.

Minä rakastan minun miehiäni, kaikkia kolmea. <3

Mörkö tekee paluuta?

Hormonihuurut. Katkonaiset yöt. Muuttunut vartalo. Ylimääräiset kilot. Roikkuva vatsanahka. Syksyn jäljiltä murjottu, hiukkasen kohoamaan päässyt, itsetuntoni naisena on taas pudonnut rytisten nollaan.

Tajuan miettiväni edelleen ja yhä enemmän viime syksyn tapahtumia. Arki on luiskauttanut meidät takaisin pahoille tavoillemme koneidemme ääreen, enkä suoraan sanottuna juuri nyt muuta jaksakaan. Tunnustelen jatkuvasti omaa mielialaani, kuulostelen Miestä. "Huomaan" asioita, joita ei ole olemassakaan, ihan kuten aikaisemminkin. Nyt tiedän kehittäväni draamaa ihan itsekseni, mutta silti ajatukset pyörivät ympyrää, enkä pääse niistä irti.

Taitaa olla kohta aika palata psykon luokse.

Hiljaiseloa

Tämä blogi näyttää tulleensa tiensä päähän. Jokunen visiitti täällä näkyy olleen hiljaisuudesta huolimatta. En varmaankaan enää päivitä tänne kovin usein, niin kuin en ole vähään aikaan tehnytkään, mutta en vielä poistakaan tätä. Kriisin ollessa pahimmillaan, tänne oli hyvä purkaa tuntojaan. Ehkä palaan myöhemmin, ehkä en. Katsotaan mitä vauva-arki tuo tullessaan.

Niin, meille syntyi toinen poika. Nyt meillä on veljekset. <3

Juuri näin...

Viime viikonlopun saldo:

Poika kuumeessa perjantain, lauantaina lääkäriin ja korvat olivat puhtaat. Sunnuntaina lisää kuumeilua, minulla alkoivat supistukset ja oli pakko viedä Poika hoitoon ja itse synnärille. Supistukset loppuivat yön aikana ja passitus kotiin. Käytännössä lähdettiin suoraan sairaalasta viemään Poikaa lääkärille, joka totesi pahan korvatulehduksen molemmissa korvissa. Nyt sitten odotellaan koska vauva oikeasti haluaa syntyä...