Nyt oli sitten unessa minun vuoroni.
Olin muuttanut ilmeisesti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja asuin kommuunissa. Mies oli mukana unessa, mutta kotipaikkakunnalle jääneenä, lapset olivat ilmeisesti hänellä (en ollut unessa enää raskaana). Yksi kommuunin asukkaista oli tuttu mies vuosien takaa, josta joskus toivoin enemmän kuin ystävää. Talo, jossa asuimme oli vanha ja sokkeloinen, löysin uusia huoneita vähän väliä vaikka olin asunut siellä jo jonkin aikaa. Se toinen mies oli unessa minulle kylminä iltoina kainalo, johon kaivautua, ystävä johon tukeutua.
Laitan unen muistiin itselleni, vaikka se lähinnä olikin tunnelmia, eikä niinkään tarinaa Jonkinlainen kaipaus häneen minulla vuosia sitten jäi, se on tullut taas kummittelemaan. Joskus mietinkin, että mitä jos asiat olisivat menneet toisin? Mutta elämä on nyt näin, enkä halua sitä muuksi muuttaa. Silti mielessäni käy ajatus, että jos joskus tekisi mieli kostaa Miehelle, hän voisi olla se...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti