Tänään oli vuoden viimeinen psykologikäynti. Hän on hyvillään siitä kuinka olen saanut työstettyä asiaa ja paljon muutakin siinä ohessa. Hieman häntä kuitenkin arveluttaa se, että jos stressaan itseäni liikaa ulkopuolisilla odotuksilla (työt, opiskelu), etenkin kun raskaus vie omalta osaltaan voimavaroja koko ajan enemmän. En oikein itse tiedä siitä. Poden kyllä hirvittävän huonoa omaatuntoa siitä etten saa "mitään" aikaiseksi. Haluaisin olla jollain tavalla hyödyllinen, nyt vain olen tyhjän panttina. Sekään ei auta, että vaikka olen kotona päivät, silti Poika on hoidossa. Odotan äitiysloman alkua, jotta saan hyvällä mielellä olla kotona, ilman turhia paineita.
Vietämme ensimmäistä kertaa joulua kolmisin kotona. Ja pitkästä aikaa odotan joulua ihan tosissaan. Joulun jälkeen Poika jää lomalle hoidosta, ensin lomailemme koko perhe ja sitten vain minä ja Poika. Saa nähdä mitä tammikuu tuo tullessaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti