keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Äidille kerrottua

Sanoin äidilleni tänään, että hänen ei tarvitse pelätä perheeseemme avioeroa ainakaan lähivuosina. Uskon meidän selviävän tästä vielä voittajina, joten uskalsin näin hänelle sanoa.

Välillä mieleeni edelleen tulee, että mitä Mies salaa, kun katselen häntä. Mutta epäilemällä en voita mitään. Yritän luottaa siihen että hän tarkoittaa mitä sanoo, eikä jätä tärkeitä asioita sanomatta. Olemme kuitenkin pystyneet nyt puhumaan avoimemmin ihan kaikesta, joten miksi hän huijaisi?

Tuskaisaa, kun seuraava psykologikäynti on vasta viikon päästä...

3 kommenttia:

violet kirjoitti...

Luottamuksen saavuttaminen tuollaisen jälkeen on epäilemättä erittäin vaikeaa, eikä sitä rakenneta hetkessä, vaikka olettekin jo hyvällä tiellä sen suhteen. Asian kanssa ei kuitenkaan kannata kiirehtiä, vaan teille molemmille täytyy antaa aikaa osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen sekä pystyä jälleen luottamaan toiseen.
On mielestäni edelleen todella hienoa, että olet pystynyt tuohon suhteen pelastamiseen, tai ainakin siihen pyrkimiseen. Rohkeutta ei ainakaan sinulta puutu! Ihailen sinnikkyyttäsi vaikealla hetkellä, sillä minusta ei varmasti olisi ollut samaan.
Sydämestäni toivon teille onnea ja parempia, luottamuksen täyteisiä päiviä! Toivon, että teistä tulee vielä kaunis ja hyvinvoiva perhe kun uusi tulokas syntyy.

Anonyymi kirjoitti...

violet osasi pukea sanoiksi kaiken sen, mitä myös minä halusin sanoa. Ennen kaikkea toivon, ettette kiirehdi tuon luottamuksen rakentamisen kanssa, mutta ihana että olette noin hyvällä tiellä!

Nostan sinulle hattua suuresti, edelleen!

t. kati

Ensimmäinen kivi kirjoitti...

Kiitos molemmille! <3

Lähetä kommentti