keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kaksinaamaisuutta

Minua ahdistaa nykyään muut ihmiset. Läheisetkin ihmiset. Sellaiset, jotka eivät tästä tiedä mitään. Tuntuu niin pahalta vastata sinänsä viattomaan kysymykseen "Mitä kuuluu?" Vastaan yleensä, että "Eipä tässä kummempia." Kuitenkin pää ja sydän huutaa, että elämä on pirstaleina! Siksi välttelen nyt ihmisiä. En minä kovin paljoa ole viime aikoina muutenkaan sosialisoinut, mutta nyt sekin vähä on vedetty pienemmälle.

Kasvoni ovat helposti luettavat, etenkin puheeni (tai lähinnä sen puute) viimeistään paljastaa minua vähänkään tuntevalle, ettei kaikki ole kohdallaan. Tuntuu pahalta jättää kertomatta, mutta en halua enempää levitelläkään tätä asiaa. Olin päättänyt, etten tästä mitään puhu kun lauantaina tapasin erästä ystävääni, mutta kas kummaa, tuska minusta paistoi niin läpi, että ystävä näki sen. En voinut olla kertomatta, jättää häntä arvailemaan ja huolestumaan ties mistä. On ystäviä, joille olen vain sanonut, että nyt ei ole kaikki kohdallaan, mutta onko sekään hyvä? Osa sen hyväksyy mutisematta, toiset eivät niinkään. Nyt en kuitenkaan jaksa tai edes halua ottaa painolastia itselleni siitä, mitä muut ajattelevat. Ei kamelinkaan selkä loputtomiin kestä.

Eilen sain viimein Miehestäkin jotain irti. Hän on minusta huolissaan... Eilinen oli tuskainen päivä, sillä Poika oli terveenä (lue: energisenä) kotona, mutta itse olen vähän kipeänä. Vain sen verran, että itkukynnys on huomattavan alhainen ja pinna lyhyt. Eilinen meni siis tappeluksi Pojan kanssa yhdestä jos toisestakin asiasta ja minulla oli Paska Äiti fiilikset päällä. Jotenkin tämä kaikki on ihan liikaa kun sairastelua on ollut niin paljon. Kun Mies sanoi olevansa huolissaan minun jaksamisestani, sanoin että juuri siksi käyn psykologilla ja jätän työkuviot kokonaan tältä vuodelta. Sitten kun hän vielä tajuaisi, että tarvitsen myös puhetta häneltä. Ja kyllä, olen sanonut sen hänelle suoraan.

Yritän joka päivä tehdä jotakin "järkevää", oli se sitten vaikka vain tiskikoneen tyhjennys tai jonkun hyllyn järjestäminen. Yritän pysyä arjessa kiinni kaupassakäynneillä, ruuanlaitolla ja pyykinpesulla. Yritän selvitä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Yrität selvitä, eikä enempää siulta voi kukaan vaatiakaan.
Voimia jokaikiseen päivään. <3

t.Noose

Lähetä kommentti