torstai 11. marraskuuta 2010

Toiveita

Kuten varmaan teksteistäni paistaa läpi, olen päättänyt antaa Miehelle, meille ja perheellemme uuden mahdollisuuden. En voisi elää itseni kanssa, jos en yrittäisi pelastaa perhettämme. Se olisi niin helppoa vain pakata tavarat ja lähteä ovet paukkuen, mutta se olisi pelkurimaista. Ilman lapsia tilanne olisi varmasti toisenlainen, mutta nyt on pakko jaksaa yrittää.

Eilen Mies oli myöhään töissä. Kieltämättä kävi mielessä, että ketähän muita siellä on paikalla. Aikaisemmin minua ei ole mietityttänyt onko myöhäiset työillat oikeasti myöhäisiä työiltoja, mutta nyt en voinut olla ajattelematta... Todella suuri koetinkivi tulee olemaan seuraava työmatka. Sellaista ei ole nyt tiedossa, mutta joskus tieto niistä tulee viime tipassa. Haluan luottaa, todella! Mutta totuus selviää sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti