Eilen illalla iski taas poru. En tiedä mistä se tuli, mutta itkeskelin pitkin iltaa. Menin suht ajoissa sänkyyn, mutta poru seurasi sinnekin. Kun edes tietäisi mikä sen itkun aiheutti? En tiedä. Ehkä ne tulokset jäivät kaivelemaan mieltä. Että puhuiko Mies totta sanoessaan ettei mitään ole. Nyt ei jaksaisi tällaista jatkuvaa epäilyä kaikesta, sillä järjelläni tiedän, ettei Mies tuossa asiassa valehtelisi.
Muutenkin, miksi ihmeessä minä edelleen epäilen? (Tai no, tiedänhän minä että kyse on puhtaasti luottamuspulasta, mutta...) Kun kysyin, onko tätä tapahtunut aiemmin, vastaus oli että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Kun kysyin, oliko kyse tosiaan vain suojatusta suuseksistä, hän sanoi että oli. Miksi en toisaalta osaa luottaa siihen, että hän kyllä kertoo totuuden? Mitä järkeä hänellä olisi valehdella tällaisessa tilanteessa? Toisaalta mietin, että jos tästä nyt selvitään ehjän parisuhteen suuntaan, mitä sitten jos silloin paljastuukin että kyseessä ovat olleet valheet? Ei kai Mies sentään niin typerä voi olla, että ottaisi sellaisen riskin?
Tulisi jo aika perheneuvolaan...
3 kommenttia:
Lisäsin blogisi omiin kirjanmerkkeihin ja käyn ajoittain lukemassa ja toivottamassa tsemppiä.
Ehdottomasti asia täytyy purkaa. Omasta kokemuksesta tiedän, että jos jää asioita hautomaan itsekseen, sisältä syödään pikkuhiljaa nakertaen ja jäljelle jää tyhjä kuori. Keskivaikea masennus takana, onneksi siitä selvisin.
Edelleen valtavasti voimia tämän taistelun kanssa. Matka on vasta alussa, mutta meitä on monta tukemassa sinua. *halaus*
Siusta huokuu vahvuus. Itse kuuluisin juuri niihin pelkureihin, joka olisi ovet paukkuen pakannut kimpsunsa ja painunut ovesta ulos kostoa mielessään hautoen.
Sanoja ei ole lohduttaa. Tunsin vain fyysistä pahoinvointia kun ymmärsin homman nimen ja tuskasi suuruuden.
Toivon sydämestäni, että miehesi ymmärtää mikä aarre ja harvinaisuus sinä olet. <3
nim. Noose
Itkettää. <3
Lähetä kommentti