Reissu onnistui mainiosti. En oikein tiennyt, mitä varsinaisesti odottaa, mutta luulen ettei matka olisi voinut onnistua paremmin. Emme varsinaisesti istuneet alas ja puhuneet vakavia, vaan nautimme vain toistemme seurasta. Kovasti! Menettämisen pelko on saanut meidät arvostamaan toinen toisiamme ihan eri tavalla. Tavallaan olemme palanneet suhteen alkuaikaan, kun ei vielä oikein tiennyt mihin ollaan menossa. Mehän olemme rakentamassa suhdetta uudelleen, joten ehkei vertaus kovin kaukana olekaan.
Keskustelumme kirjeeni jälkeen on helpottanut oloani paljon. Nyt osaan lukea Miestä huomattavasti paremmin ja hänkin tietää, että jotkut asiat tarvitsee sanoa ääneen. Kommunikaatiokanava välillämme on nyt auki ja toivottavasti se myös pysyy auki, nyt ja aina. Tämä heijastuu aika lailla kaikkeen olemiseemme, niin vanhempina kuin avioparina.
Psykologini kysyi minulta ennen matkaa, että onko minulla paineita seksin suhteen, kun kuitenkin luvassa on nuoren parin hotelliviikonloppu ilman lasta. Sanoin että ei, sillä tein jo heti asian paljastuttua selväksi Miehelle, että minä teen sitten aloitteen, kun tuntuu siltä ja että minulla on oikeus jättää homma kesken jos siltä tuntuu. Ei tuntunut.
2 kommenttia:
Olen tosi iloinen että teidän reissu meni hyvin :) Ehkä se pahin kriisi on jo vähän ohi? Tarkoitan samalla tavalla kuin jonkun kuoleman jälkeen on aktiivinen ihan kauhea suruaika, joka kestää muutaman viikon, ja sitten voi vähän alkaa käsitellä sitä asiaa ja ajatella muutakin, elämä alkaa palautua. Teillä tuntuu olevan ajatukset selvinä jatkon suhteen ja toivoa <3
Uskoisin, että ollaan pahimman yli ja että tämä alkaa pikku hiljaa selvitä. Edelleen on paljon työstettävää ettei möröt myöhemmin nouse pintaan, mutta kun kummallakin on selkeänä tavoitteena suhteen parantaminen, on jo paljon saatu aikaankin.
Kieltämättä vähän pelottaa, että tässä tulee joku paha takapakki jossain vaiheessa... :/ Meillä on kuitenkin niin hyvin mennyt tähän asti.
Lähetä kommentti