Arki sujuu liiankin helposti. En ole koskaan osannut vihoitella, enkä siis osaa tehdä sitä nytkään. Elämme kuin aina ennenkin, lukuunottamatta äkkinäisiä mielikuvia Miehestä toisen naisen kanssa, itkukohtauksia, voimattomuutta tehdä mitään ja työkyvyttömyyttä. Olisin siis päässyt töihin, mutta ensimmäisen työpäivän jälkeen kävin kertomassa pomolle, etten jaksakaan jatkaa. Pettämiskuvio ja Pojan sairastuminen veivät voimat niin, etten kertakaikkiaan kyennyt töihin... Sain neuvolasta sairauslomaa, nyt pitäisi mennä työkkäriin kyselemään rahojeni perään. Ihan yksi ja sama vaikka sieltä tulisi karenssia tai mitä tahansa, nyt vain ei jaksa kiinnostaa taloudelliset asiat.
Arki rullaa painollaan ja asia pääsee välillä unohtumaan jonnekin takaraivoon. Minun pitää aina välillä oikein kaivaa se esiin, että "Muistatko, sun miehes petti sinua?" Jonkin aikaa nukuimme erillään, mutta nukuin huonosti. Otin Miehen samaan sänkyyn nukkumaan (ja vain nukkumaan), sillä yksin en vain osaa nukkua ja unta minä tarvitsen jaksaakseni. Liian paljon, liian pian? En tiedä.
Itse kävin neuvolassa psykologin juttusilla ja tällekin viikolle on käynti luvassa. Saisi tulla jo tieto perheneuvolasta. Olemme kiireisten jonossa, mutta odottavan aika on pitkä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti