Kirje Miehelle

Jos ei puhuminen tunnu sujuvan, kokeillaan kirjoittamista. Siitähän me lähdettiin.

Ajatukseni ovat kovasti hajallaan, joten tekstikin on varmaan enemmän irtonaisia hajatelmia. Haluaisin kuitenkin Sinun kuulevan näistä ennen kuin lähdemme reissuun, jotta kenties saisimme paremman hyödyn irti ajasta kaksin, kun oikeasti voimme puhua ja keskittyä vain meihin.

Oma oloni on pahentunut, tai ehkä se on enemmänkin sitä, että nyt minulla on enemmän aikaa miettiä asioita ja kun tunnustuksestasi on jo jonkin aikaa, olen ehtinyt sitä jo käsitellä. En kuitenkaan pidä repaleisuuttani pahana, sillä tiedän työstäväni asiaa mielessäni myös silloin kun en sitä tietoisesti tee. Siksi olen myös hyvin väsynyt. Älä kuitenkaan liikaa murhetta kanna minun jaksamisestani, sillä tunnen rajani aika hyvin. Yritän joka päivälle saada aikaiseksi jotain järkevää ja hyödyllistä, tarvitsen sitä itsekin. Mutta on myös päiviä, kuten tänään, etten vain jaksa. Tämä nyt vain on melkoista vuoristorataa tunteissa ja jaksamisessa (eikä raskaus ainakaan helpota sitä!), sen kanssa minun tarvitsee nyt oppia elämään.

Sinä varmasti olet huomannut, että on päiviä, jolloin en ihan yhtä ilolla ole lähelläsi kuin toisina päivinä. Ehkä ne vihan ja kaunan tunteetkin alkavat pikku hiljaa puskea läpi. Välillä tekee mieli työntää Sinut kauemmas, henkisesti ja fyysisesti, mutta olet aika hyvin osannut mielialojani tässä asiassa lukea. Annat minun itse valita, päästänkö lähelle itkiessäni, kiitos siitä! Sinä ilmeisesti osaat lukea minua paremmin kuin minä Sinua, tai sitten minä näytän tunteeni selvemmin.

Sinulla on "Teflon-pinta" ja se saa minut tuntemaan yksinäiseksi, että tämä olisi vain minun murheeni. Tarkoitan sitä, että minusta tuntuu siltä, että se olen aina minä, joka ottaa asian puheeksi. Sinusta on vaikea saada mitään irti. Toki ymmärrän, että ajattelet ja toteutat asioita hyvin eri tavalla kuin minä, mutta kun et puhu, tulee sellainen olo että salaat jotakin. Että jossain nurkan takana luuraa jokin Suuri Salaisuus, joka viimeistään tekee tästä liitosta lopun. En minä murru jos sinäkin näytät tunteesi, vaikka hajalla olenkin. Oloni todennäköisesti jopa helpottuu, jos näen, että Sinäkin suret, murehdit ja käsittelet asiaa. Nyt on sellainen olo, että minä olen ainoa, joka tätä pohtii.

En halua, että tämän käsittely jää puolitiehen ja tulee mörkönä esiin joskus myöhemmin. En kuitenkaan jaksa vain olla odottaen aikaa perheneuvolaan. Elää normaalia arkea kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä en pysty pullottamaan tätä juttua siihen asti...

Toivottavasti sait edes jotain irti tästä, vaikka minusta tuntuukin siltä, että kaikki ajatukset ovat tässä yhdessä sekamelskassa...

Kaikesta huolimatta, minä rakastan Sinua kovasti! En halua tehdä tätä vain ja ainoastaan perheemme takia, jolle tietenkin toivon vain parasta. Haluan tehdä tämän MEIDÄN takiamme. Haluan että meidän parisuhteemme saa tästä uuden alun. Meillä on niin paljon hyvää, että en halua heittää sitä hukkaan.

Olet rakas.

Vaimosi.